Aikakauden teokset sisälsivät aristokraattisia piirteitä, mutta niissä oli jo havaittavissa pyrkimys kohti realismia. Taiteen paikalliset erot olivat suuria.  Vahvimmat painopisteet tulivat flaamilaisesta taiteesta. Ilma- eli  väriperpektiivin oppeihin kuului kolmiulotteiden vaikutelman aikaan saaminen kylmiä ja lämpimiä värejä käyttäen; kauempana olevat kohteet ovat etualalla olevia vaaleampia ja kylmempiä. Arvoperspektiivissä taas teoksen henkilöiden arvojärjestystä kuvattiin symbolisesti henkilön koon mukaan.




Jan van Eyck, Giovanni Arnolfini kihlattuineen, öljy puulle, 1434, National Gallery, Lontoo
Taiturimainen taiteilija on tuonut silminnäkijän mukaan kuvaan maalamalla itsensä taustan peiliin ja seinään sanat Jan van Eyck oli täällä. Maalauksen korostettua keskeisperspektiiviä jatkaa taustalle sijoitettu peili.



Hieronymus Bosch, triptyykki Maallisten ilojen puutarha, öljy puulle, 1400-1500 vaihde, Prado.
Boschin unenomaista mielikuvannäkymää huolellisesti varustettuna yksityiskodilla, väriasteikon puhtaudella sekä läpikuultavuudella.



Pieter Brueghel, Talonpoikaishäät, öljy puulle, 1567, Taidehistoriallinen museo, Wien.
Taiteilija maalasi omintakeisia kuvia aiheenaan joiden aiheena oli usein kansan elämä.Flaamilaisen taiteen yyksityiskohtainen realistinen kerronta yhtyneenä maisemamaalauksen leveyteen antaa Brueghelin taiteelle oman viehätyksensä.


Albrecht Dürer, Neljä apostolia, öljy puulle, 1526, Alte Pinathotek, Munchen.