Pompejin kaupungin kohdalla ei ole löydetty varmoja merkkejä asutuksesta ennen 600- luvun puoliväliä ennen ajanlaskun alkua, mutta tiedetään, että toisen vuosisadan loppupuolella Pompeji oli yksi Italian vauraimmista kauppakaupungeista. Tärkein myyntituote oli viini. Maa oli varmin voittojen sijoituskohde ja komeat asunnot herättivät varmasti luottamusta ja saivat aikaan naapurien arvostuksen. Irtaimisto oli usein yhtä loisteliasta: monista taloista on löydetty pronssipatsaita ja -lamppuja, jotka ovat erittäin hienoa työtä. Samanaikaisesti pidettiin huolta myös julkisesta viihtyvyydestä. Kaikki säilyneet muistomerkit antavat sellaisen vaikutelman, että toisen vuosisadan Pompeji oli paitsi vauras myös tyylikäs.
Vuonna 62 Pompejin alueen kaupunkeja kohtasi tuhoisa maanjäristys. Monet kaupungit tuhoutuivat kokonaan, ja Pompejikin kärsi suuria vaurioita. Monet rikkaimmat asukkaat muuttivat epämukavista oloista maatiloilleen. Kaupungin sosiaalinen ilme alkoi muuttua tänä aikana huonompaan suuntaan. Vieraspaikkakuntalaiset, saattoivat nyt päästä kaupungin johtopaikoille. Komeat vanhat aatelispalatsit restauroitiin raskaalla kädellä sellaisiksi, että niiden tiloja voitiin käyttää taloudellisesti paremmin hyväksi.Rakennustyöt olivat vielä pahoin kesken ja monet talot olivat autioina, kun Vesuvius alkoi purkaantua elokuun 24. Päivänä 79 jKr.Tulivuoren sisään kertynyt vesihöyry oli räjäyttänyt huipun, ja hohkakiviä, vulkaanista hiekkaa ja tuhkaa sinkoutui korkealle ilmaan. Räjähdys oli niin ankara, että ne levisivät hyvin laajalle. Se oli alkuna tragedialle, jossa Pompeji hautautui vuorokauden sisällä paksun tuhkakerroksen alle. Tämän jälkeen ainoatakaan rakennusta tai puuta ei ollut näkyvissä – ei jälkeäkään Pompejista. Aluksi yritettiin suorittaa kaivauksia, jotta olisi voitu pelastaa edes arvokkain omaisuus, mutta tämä yritys osoittautui mahdottomaksi ja siitä luovuttiin. Kun Rooman valtakunta luhistui, kukaan ei enää muistanut Pompejia.
Eräänä helmikuun päivänä 1748 napolilainen talonpoika oli kyntämässä peltoaan, kun aura karahti johonkin esineeseen. Se oli antiikinaikaisesta Pompejista peräisin oleva pronssimaljakko. Kaivauksiin ryhdyttiin 12 miehen voimin siinä kohdassa, missä kyntäjä oli löytänyt maljakon. Ensimmäisenä päivänä saatiin esiin kaunis seinämaalaus, metallisia talousesineitä ja ihmisen luuranko, jonka vierellä oli kultarahoja. Aluksi ei tiedetty, että kaivauksia tehtiin muinaisen Pompejin paikalla. Paljon myöhemmin1763 löydettiin kivi, jossa oli piirtokirjoitus Res puplica Pompeianorum. Silloin käsitettiin, että oli löydetty kaupunki, jonka Vesuviuksen purkaus oli haudannut alleen.
Kun Viktor Emanuel II nimitti napolilaisen arkeologi Giuseppe FiorellinPompejin kaivauksien johtajaksi, aarteenetsijöiden ja ryöstelijöiden aika oli lopullisesti ohitse. Fiorelli tuli ennen kaikkea kuuluisaksi kipsivalosten ansiosta: tulivuortenpurkauksen aikana tuhka oli peittänyt maahan kaatuneet ihmiset jonka kerrostumat ajan myötä tiivistyivät ruumiiden ympärille. Kun ruumiit vähitellen muuttuivat tomuksi, jäi tuhkakerroksen sisään onkalo. Kun onkalo täytettiin kipsilaastilla, voitiin kuin valumuotista kuoria esiin täysin alkuperäisen mallin mukaisia valoksia. Tuloksena oli järkyttäviä näkyjä pakenevista, eri asentoihin jääneistä ihmisistä. Joissakin tapauksissa saatiin esiin jopa kasvonpiirteet.
Tähän päivään mennessä Pompejista on löydetty runsaasti veistoksia, seinämaalauksia ja mosaiikkeja. Maalauksissa esitettiin maisemia, arkkitehtuuri-illuusioita,ornamentaalisia dekoraatioita, muotokuvia, historiallisia ja uskonnollisia teemoja. Maalaustyyli vaihtelee tasaisista väripinnoista vapaaseen ja suurpiirteisempään sivellintekniikkaan. Taiteilijat osasivat luoda syvyysvaikutelmia. Maalausten lisäksi seinää peitettiin kivillä, rapppauksilla, marmorilla tai mosaiikilla, jota esiintyy seinien lisäksi katossa ja lattiassa. Löytyneiden maalausten perusteella seinämaalaustyylit jaetaan 4 eri ryhmään:
Ensimmäinen tyyli: Yksinkertaisia arkkitehtuuri-imitaatioita, kuten marmoripintojen kuvaamista.
Toinen tyyli: Pylväistä ja palkistoista muodostuvia tilasommitelmia, jotka muokkasivat visuaalisesti huoneen kokoa. Joskus mukana saattoi olla myös maisema.
Kolmas tyyli: Monimuotoisempia illuusioita tilavaikutelman laajentuessa maalattuihin puutarhoihin ja sieltä avautuviin uusiin arkkitehtuurinäkymiin.
Neljäs tyyli: Aiempien lisäksi on käytetty teatraalisuutta.
