Kirjamaalauksella tarkoitetaan käsinkirjoitetun kirjan kuvittamista. Bysantin aikana kehittyivät myös kirjamaalauksen lajit. Näitä ovat kokosivumaalaus, tekstikuvitus, marginaalikuvitus, ornamenttikehykset sekä alkukirjaimet.Miniatyyrit olivat enemmän kuin pelkkää kuvitusta. Ne olivat osoitus tuonpuoleisesta, hengellisestä kauneudesta. Työ vaati taidon lisäksi kärsivällisyyttä ja materiaalit olivat arvokkaita.
Kirjamaalausta sisältävä Book of Kells (800-l.).
Sille kuten muillekin aikakauden tuotteille on tyypillistä runsas punos-, kasvi- ja eläinornamentiikka sekä polveilevan punos- tai nauhaornamentiikka, joiden merkitystä ei täysin tunneta. Sen oletetaan olleen taikakeino pahoja henkiä vastaan, joilla on halu purkaa solmut. Tekstin alkukirjain esitetään koristeellisena, labyrinttimäisenä kuviona. Myös ihmishahmot ovat alisteisia ornamentiikalle. Insulaarisen kirjamaalauksen teemat vaihtelevat kertovista aiheista dekoratiiviseen ilmaisuun.Kirjapainotaidon yleistyminen lopetti kirjamaalauksen länsimaissa, idässä perinne jatkui vielä uudella ajalla.
Viikingit
Runsas ornamentiikka kehittyi pohjoisten viikinkien taiteessa omaperäisesti kukoistavaksi kuvamaailmaksi luoden osan Skandinavian esihistoriaa. Viiikinkien käsityötaidot olivat hyvin korkealaatuisia; tästäon todisteena niin upeita koruja kuin päälliköiden aseitakin. Runsaimmat kuvaesitykset löytyvät kuvakivistä, joihin on hakattu matalalla reliefillä runsaasti vauhdikkaita tapahtumia. Kuvat ovat olleet luultavasti alkujaan monivärisiksi maalattuja.Kuvakiviä seurasivat riimukivet, joissa kiemurteleviin nauhoihin kirjoitetut tarinat korvasivat aiemmat kuvaesitykset. Myös viikinkien laivoissa näkyi mestarillinen käsityötaito niin runsaassa koristelussa kuin sulavissa muodoissakin."Tee laivasi kauniiksi katsella. Silloin kelvolliset miehet tulevat luoksesi ja laiva saa hyvän miehistön" kertoo vanha taru viikinkien neuvoneen.
