Liikkeen kuvaamiseen tarvitaan kuvassa olevia elementtejä ja niihin liittyviä, erisuuntaisia visuaalisia voimia. Yleisesti kuva muuttuu eri tavoin katsottaessa. Optisessa ja kineettisessä taiteessa hyödynnetään optisia harhoja syvyydestä ja liikkeestä, perspektiivioppia sekä aksonometriaa, pakopisteetöntä yhdensuuntaisprojektiota.


1012851.jpg

Bridget Riley, Breathe, 1966, emulsio kankaalle.
Kineettinen ja optinen taide määrittyvät abstraktiksi taiteeksi, jolloin niiden keskeisiksi aiheiksi voidaan mieltää selkeät geometriset muodot. Brittiläisen Rileyn teoksissa viivojen ja värien vastakohtaisuus saavat kuvapinnan väreilemään ja aiheuttamaan näköharhoja. Taiteen voidaan nähdä pyrkineen myös herättämään teostensa avulla psykofyysisiä reaktioita kuten esimerkiksi tiheät aaltoviivat tuntuivat vilisevän silmissä ja aiheuttavan pahoinvointia.

1012858.jpg
Raimo Utriainen , Kertautuen I, 1984, kiillotettu eloksoitu alumiini.
Kineettisen taiteen valtavirtana pidetään yleensä kolmiulotteisia rakennelmia, joissa voi olla myös mekaanisesti liikkuvia osia. Liike voitiin tuottaa taideteokseen joko liikkeen illuusiona tai rakentamalla teos siten, että se tai sen osa liikkui fyysisesti. Keskeistä kyseisille taidesuuntauksille oli käyttää hyväkseen tietoa ihmisen näköhavaintoon liittyvistä ilmiöistä sekä liikkeen ja tilan illuusioista.

1012881.jpg
Josef Albers, Never Before, 1976.
Erilaiset väripinnat ja geometriset kuviot muodostavat voimakasta kolmiulotteisuuden tuntua. Tässä on hyödynnetty värien luomaa syvyys vaikutelmaa optisen harhan luojana. Perspektiivin aiheuttamat muodon muutokset saavat aikaan paineen vaikutelmaa johon liittyy liike. Vinosuunnat aiheuttavat dynaamisuutta, koska vertaamme asioita yleensä horisontaali-vertikaali-akselilla.

1012904.jpg
Tiina Pitkänen, Harha, 2004, kineettinen laattateos, Keramiikka- ja lasimuotoilu.
Kuvioiden välimatkalla on vaikutusta liikkeen nopeus- ja syvyysvaikutelmaan.Liikettä voitiin saada aikaiseksi myös muotoja muuttamalla ja vääristämällä tai valaisemalla teoksen eri osia vuoronperään sykkivän mainosvalon tavoin. Lisäksi katsojan liikkumista teokseen nähden voitiin hyödyntää optisen illuusion aikaansaamiseksi.

Liikkeen kuvaamisen ja esittämisen vaikeus lienee paljolti siinä, että liikettä
kuvatessa pitäisi pystyä välittämään katsojalle vaikutelma liikkeen jatkuvuudesta ja olemassa olosta, kun esitys on kuitenkin "pysäytettynä" kaksiulotteisessa pinnassa. Kysymys on illuusion luomisesta. Miten luoda tämä illuusio?