Liikkeen kuvaamiseen tarvitaan kuvassa olevia elementtejä ja niihin liittyviä, erisuuntaisia visuaalisia voimia. Yleisesti kuva muuttuu eri tavoin katsottaessa. Optisessa ja kineettisessä taiteessa hyödynnetään optisia harhoja syvyydestä ja liikkeestä, perspektiivioppia sekä aksonometriaa, pakopisteetöntä yhdensuuntaisprojektiota.




Bridget Riley, Breathe, 1966, emulsio kankaalle.
Kineettinen ja optinen taide määrittyvät abstraktiksi taiteeksi, jolloin niiden keskeisiksi aiheiksi voidaan mieltää selkeät geometriset muodot. Brittiläisen Rileyn teoksissa viivojen ja värien vastakohtaisuus saavat kuvapinnan väreilemään ja aiheuttamaan näköharhoja. Taiteen voidaan nähdä pyrkineen myös herättämään teostensa avulla psykofyysisiä reaktioita kuten esimerkiksi tiheät aaltoviivat tuntuivat vilisevän silmissä ja aiheuttavan pahoinvointia.


Raimo Utriainen , Kertautuen I, 1984, kiillotettu eloksoitu alumiini.
Kineettisen taiteen valtavirtana pidetään yleensä kolmiulotteisia rakennelmia, joissa voi olla myös mekaanisesti liikkuvia osia. Liike voitiin tuottaa taideteokseen joko liikkeen illuusiona tai rakentamalla teos siten, että se tai sen osa liikkui fyysisesti. Keskeistä kyseisille taidesuuntauksille oli käyttää hyväkseen tietoa ihmisen näköhavaintoon liittyvistä ilmiöistä sekä liikkeen ja tilan illuusioista.


Josef Albers, Never Before, 1976.
Erilaiset väripinnat ja geometriset kuviot muodostavat voimakasta kolmiulotteisuuden tuntua. Tässä on hyödynnetty värien luomaa syvyys vaikutelmaa optisen harhan luojana. Perspektiivin aiheuttamat muodon muutokset saavat aikaan paineen vaikutelmaa johon liittyy liike. Vinosuunnat aiheuttavat dynaamisuutta, koska vertaamme asioita yleensä horisontaali-vertikaali-akselilla.


Tiina Pitkänen, Harha, 2004, kineettinen laattateos, Keramiikka- ja lasimuotoilu.
Kuvioiden välimatkalla on vaikutusta liikkeen nopeus- ja syvyysvaikutelmaan.Liikettä voitiin saada aikaiseksi myös muotoja muuttamalla ja vääristämällä tai valaisemalla teoksen eri osia vuoronperään sykkivän mainosvalon tavoin. Lisäksi katsojan liikkumista teokseen nähden voitiin hyödyntää optisen illuusion aikaansaamiseksi.

Liikkeen kuvaamisen ja esittämisen vaikeus lienee paljolti siinä, että liikettä
kuvatessa pitäisi pystyä välittämään katsojalle vaikutelma liikkeen jatkuvuudesta ja olemassa olosta, kun esitys on kuitenkin "pysäytettynä" kaksiulotteisessa pinnassa. Kysymys on illuusion luomisesta. Miten luoda tämä illuusio?

Täysrenessanssin aikana Venetsiassa kehittyi myös uusi kuvatyyppi, poesia. Tällä tarkoitetaan eroottis-mytologisia teoksia, joissa tunnelma nousi aihetta tärkeämmäksi.


Giulio Pippi alias Giulio Romano, Jupiter and Olympia, fresko, 1526-1534, Palazzo del Te.

Giulio oli tsensä Rafaelin etevin oppilas ja apulainen, joka rakensi ja freskoin koristeli Palazzo del Ten loistohuvilan. Hän oli tunnettu myös eroottisista mytologiaan pohjautuvista teoksistaan. Yllä oleva kuva perustuu mytologiseen aiheeseen; Jupiter on vietellyt Olympian. Teoksen nimi viittaa roomalaiseen jumaltarustoon kun taas itse kuvasta luettavissa olevista tiedoista osa ovat vahvasti kreikkalaiseen mytologiaan pohjautuvia. Kreikkalaisten Zeus (eli Jupiter) oli hyvin uskoton aviomies ja vietteli useita titaaneja, nymfejä ja kuolevaisia naisia. Yleensä hän vietteli nämä jonkun eläimen hahmossa.

Jupiter on kurottunut koskettamaan Olympian kasvoja, jonka leuka nojaa hänen kädelleen, kuin odottaen. Olympian ilme on ymmärtäväinen ja kannustava, silti jostain syystä myös vienon kiihkeä. Olympian oikea käsi on tarttunut taulun reunaan kiinni, pitääkseen kiinni todellisuudesta tai yltääkseen toiseen ulottuvuuteen ehkä? Hahmo on kuvattu eloisasti, ehkä hivenen suurpiirteisesti ja väritetty heleästi. Valon heijastus pyöreänomaisena vatsalla, osaksi kohdun päällä, ehkä symboloi hedelmällisyyttä tai nuoruutta mahdollisesti jopa neitsyyttä?

Jupiterin hahmon kuvaus on selvästi tarkempi ja plastisempi. Hänen lihaksikas vartalo siinä missä paisunut elinkin kuvastavat arvovaltaista voimaa, suuruutta. Kasvoilla kuvastuu niin halu kuin pieni huolikin. Jupiter on saanut itselleen jalkojen sijasta käärmeen muodon, joka saattaa viitata myös kristinuskon paholaisen luonteeseen hänen pettäessään vaimoaan. Plastisuus katoaa ja kolorismilla leikkivä symboliikka ottaa kuvan haltuunsa. Roomalaiset pyhittivät Jupiterille kotkan, joka tässä kuvassa on tarttunut hänen salamaansa. Viittaako kuvaus mytologien ristiriitaisuuteen vai haluisiko kotka estää Jupiteria? Kuka on mies oikeassa laidassa? Onko kotkan tarkoitus sittenkin suojella Jumalaansa ulkopuolisilta katseilta.

Louvren museosta löytyy Islamilaista taidetta edustava lautanen n.1100–1200 luvulta. Louvre on saanut sen kokoelmiinsa Alphonse Kannilta vuonna 1935. Lautanen on tehty keraamisesta savesta jonka lasituksen alla on islamilaiselle taiteelle tunnusomaista ornamenttikuviointia. Muotomaailma on selkeän yhtenäinen, vahvasti esteettinen kokonaisuus, joka on islamilaiselle taiteelle ominaisin tavoin rakennettu matemaattisista suhdejärjestelmistä, yksinkertaisista numerosarjoista. Ympyrää on aina pidetty ikuisuuden symbolina, ilman alkua ja loppua, kun taas kuviointi muistuttaa henna tatuointien lumoavaa maailmaa. Aivan kuin lautanen kätkisi sisälleen salaisuuden.

Antiikin eri vaiheista ihanteita etsinyttä tyyliä kutsutaan uusklassismiksi, arkkitehtuurissa käytetään myös nimitystä empire. Sitä seurasi vaihe, jota kuvataiteessa kutsutaan romantiikaksi ja arkkitehtuurissa historismiksi tai eklektismiksi.


Jacques-Louis David, Horatiusten vala, öljy kankaalle, 1784-1785, Louvre, Pariisi.
Maalauksessa sankarit vannovat kostavansa tyrannin pahat työt. Maalaustapa korostaa paatoksellisuutta,  intomielisyyttä. Kaikki henkilöt on maalattu karulle näyttämölle.  hahmot ovat veistoksellisia ja väritys niukkaa. Myöhemmissä  maalauksissa taiteilijan kuvien ankaruus lieventyi huomattavasti.


Jean-Auguste-Dominique Ingres, Suuri Odaliski, öljy kankaalle, 1814, Louvre, Pariisi.
Davidin opipoika, Ingres, oli opettajaansakin täsmällisempi piirtäjä. Taiturimaiset muotokuvat ja taruaiheiset teokset veivät opettajansa linjan perusteelliseen loppuun jääden lopulta romantiikan suuntausten läpimurtoon.


Caspar David Friedrich, Zwei Männer in Betrachtung des Mondes, 1819-1820.
Taiteilija osasi kuvata tehokkaasti tunnelman. Rauniot, ristit ja maisemien hämyt kuuluivat latautuneisiin kokonaisuuksiin.


Theodore Géricault, Meduusan haaksirikko, öljy kankaalle, 1818-1819, Louvre, Pariisi.
Taiteilijan kuuluisin taulu oli ajankohtaiseen skandaaliin perustuva teos, jossa kuvataan laiminlyöntien vuoksi haaksirikkoutunutta laivaa jossa suuri määrä ihmisiä menehtyi.  Teosta varten Géricault tutki laitoksissa mielisairaita ja kuolleita, joiden suuresta luonnosmateriaalista hän sommitteli lautalle menehtyvien rykelmän ajelehtimaan merellä kilmeässä valossa. taiteilija tutki loputtomiin eläinten ja ihmisten anatomiaa, joista hevoset ja kilpa-ajot olivat hänen intohimoisia kohteitaan.


Joseph M.V. Turner, Lumimyrsky, öljy kankaalle, 1842, National Gallery, Lontoo.
Taiteilijan luonnonkuvaus on syvästi tunteisiin vetoavaa. Hän tutki pperusteellisesti luonnon vaihtuvia sää- ja valaistussuhteita, joiden herkkyys ei ole ollut ylitettävissä.


William Blake, The Great Red Dragon and the Woman Clothed with the Sun, mustekynä ja vesivärit, 1805, The Brooklyn Museum of Art, New York.
William Blake oli runoilija, mystikko, taidemaalari ja taidegraafikko. Hänet tunnetaan erityisesti lyyrisistä ja eeppisistä runoistaan, joiden kuvituksen kirjoihin hän itse teki. Yllä oleva teos on tuttu myös vuoden 2002 elokuvasta Red Dragon (Punainen Lohikäärme), joka on Hannibal Lecter trilogian ensimmäinen osa ja perustuu kirjailija Thomas Harrisin samannimiseen kirjaan.

"To see a world in a grain of sand
And heaven in a wild flower
Hold infinity in the palm of your hand
And eternity in an hour."
William Blake

Aikakauden ominaisuuksiin kuului aiempaa kevyempi ja ilmavampi muotokieli, joka näin ollen pyrki pois synkkyydestä, raskaudesta ja tummasta väriskaalasta. Sen ominaispiirteiksi voidaan laskea koristeellisuus, oikullisuus, leikkisyys, elämänilo, kevytmielisyys, intiimisyys, sirous, sulous ja miellyttämisen halu.Se suosi loputtomia pintakoristeita ja leikki dynaamisesti epäsymmetrisillä pintaratkaisuilla. Värit olivat vaaleita ja valoisia, kulta suuressa suosiossa, öljyvärimaalauksen rinnalle nousi pastellimaalaus.Innostus kiinalaisuutta - chinoiserie - kohtaan näkyi aikakaudella posliiniesineissä sekä tee- ja huvipaviljongeissa.


Jean-Antoine Watteau, La Partie Quarrée, öljy kankaalle, 1713
Rokokoo tyylin suurimpiin mestareihin lukeutuva Watteau, maalasi runsaasti kuvia luonnonhelmassa kisailevista ihmisistä. Niissä hienopiirteinen piirutus tuo pehmeästä vehreydestä esiin päähenkilöt, joiden vaatteissa loistavat punaiset ja siniset sävyt. Sommitelmat perustuivat diagonaaleille, lävistäjille. watteaun värien asteikko oli runsas.


William Hogart, The Beggar's Opera VI, 1731.
William Hogarth oli englantilainen taidemaalari ja graafikko, joka tunnetaan erityisesti suurta suosiota saavuttaneista kuvasarjoistaanOmien sanojensa mukaan hän kuvasi moderneja moraalisia aiheita. 


Sir Joshua Reynolds, Mrs. Abington as Miss Prue in William Congreve's  Love for Love, 1771.
Tärekimpiin muotokuvamaalareihin lukeutuva Sir Joshua korosti sitä, että maalaustaiteen oli tärkeintä tavoitella luonnon ydintä, ihannetyyppejä ja sen eetosta, tapaa.


Thomas Gainsborough, Mary, Countess Howe, öljy kankaalle,1763-1764.
Taiteilijan muotokuvissa henkilöt näyttävät  luontevilta. Kiinnostus perimmäisen olemuksen ymmärtämiseen heijastuu taiteilijan suhteessa malleihinsa. Vaatteiden arvokkaat materiaalit on kuitenkin kuvattu tarkoin, sillä Gainsborough oli mestari erilaisten kangaslaatujen kuvaajana. Pehmeät maisemataustat korostavat kuvien tunnelmaa. Maisemamaalauksillaan hän herätti hartaasti syventyneen maailman tunnun.Mehevät värit ja rohkeat siveltimenvedot keräsivät paljon huomiota.


Kina Slott, Kiinalainen paviljonki on yksi Ruotsin kuninkaallisista linnoista. Se sijaitsee Drottningholmin linnanpuistossa ja toimii Ruotsin kuninkaallisten kesänviettopaikkana.Rakennuksen sisustus ja sen muu arkkitehtuuri yhdistelee rokokoo-tyylisuuntaa sekä kiinalaistyyppistä eksotiikkaa.